Kannustusta kaiken ikää

Nuoret työntekijät ovat tehokkaita ja joustavia, vanhemmat työntekijät hitaita ja muutoksia vastustavia. Pitäisikö yrityksen siis satsata nuoreen voimaan ja päästää vanhemmat työntekijänsä hyvin ansaituille eläkepäiville?

Monet yritykset hyödyntävät nyt tätä helppoa mahdollisuutta ja kannustavat vanhempia työntekijöitään työeläkeputkeen.

– Yritykselle on toiminnallinen riski päästää kokeneita ja osaavia työntekijöitä eläkkeelle kerralla paljon, varoittaa professori Satu Lähteenmäki Turun kauppakorkeakoulusta.

– Eivätkä työeläkkeetkään ole ilmaisia, vaan jostain nekin on maksettava.

Osaaminen näkyväksi

Satu Lähteenmäen mukaan työpaikat hyötyisivät ikäjohtamisen taidoista. Eikä hän tarkoita sillä pelkästään eläköityvien työntekijöiden terveydestä huolehtimista.

– Ikäjohtaminen on sitä, että ikä ja siitä aiheutuvat tekijät otetaan esimiestyössä huomioon. Tämän ansiosta niin vasta-alkaja kuin konkarikin voi kokea olevansa arvokas ja tietää, että hänen osaamistaan tarvitaan.

Käytännössä ikäjohtaminen tarkoittaa sitä, että työntekijöiden erityisosaamiset tehdään työpaikalla näkyviksi.

– Katsomme helposti vain tehtävään liittyviä ominaisuuksia, emme elämänkokemuksen myötä kerättyjä ominaisuuksia kuten kärsivällisyyttä, malttia ja neuvottelukykyä, Lähteenmäki sanoo.

– Esimerkiksi nuoren työntekijän stressinhallintakyky on usein heikompi kuin vanhemman työntekijän. Toisaalta esimerkiksi ICT-maailmassa tarvitaan niitä taitoja, joita nuorilla on: nopeaa sosiaalisen verkottomisen kykyä ja tietoteknisiä valmiuksia.

Eri ikäiset tuovat mukanaan paitsi erilaisia taitoja myös erilaisia näkemyksiä, joista työpaikka parhaassa tapauksessa hyötyy.

– Kriittinen keskustelu toimintatapojen mielekkyydestä on erittäin hyödyllisiä, jos sitä käydään rakentavassa hengessä eikä sitä koeta arvosteluksi.

Uusi aika, uudenlaiset ratkaisut

Satu Lähteenmäki valittelee sitä, että yrityksillä on toimintansa uudelleenjärjestelyssä niin vähän liikkumavaraa.

– Irtisanomisten sijaan yrityksissä pitäisi yhteisesti pohtia, miten saneerausten sijasta palkkasumma jaettaisiin uudella tapaa.

– Esimerkiksi työviikkoa voitaisiin lyhentää ja työaikaa jakaa tasaisemmin kaikkien kesken.

Näin laajempi joukko kansalaisia pysyisi leivän syrjässä kiinni, eikä yhteiskuntaan muodostuisi kahta työikäisten ryhmää: niitä, jotka palavat työssään loppuun ja niitä, jotka syrjäytyvät työelämästä.

– Itävallassa talouskriisin haittoja on osattu ratkaista yhdessä sopien: irtisanomisten sijaan yritykset siirtyivät lyhennettyyn työviikkoon palkkojen juurikaan laskematta, professori kertoo.

– Laskun maksajaksi tuli mukaan valtio, sillä sillekin loppulasku jäi näin pienemmäksi. Kun ketään ei syrjäytetty, säästyttiin sekä massiiviselta työttömyyden kasvulta että sosiaalisilta ongelmilta. Myös yritykset ovat kilpailukykyisiä, kun suhdanne kääntyy.

Lähteenmäen ehdottama malli vaatisi kuitenkin hyvää tahtoa ja uskallusta niin poliittisilta päättäjiltä kuin perinteisiltä työmarkkinaosapuoliltakin.

– En näe enää eturistiriitaa työntekijöiden ja työnantajien enkä nuorten ja konkareiden välillä. Kaikkien etu on se, että yrityksellä ja sen henkilöstöllä menee hyvin.


Fakta
– Suomessa huoltosuhde (työiässä olevien lukumäärän suhde alle 15-vuotiaisiin ja yli 65-vuotiaisiin) on EU-maiden heikoin aikavälillä 2008–2030.
– Suurin haaste Suomessa on saada 55–63-vuotiaat jatkaamaan työssä pidempään.
– 60–64-vuotiaiden ikäluokasta on nyt eläkkeellä lähes 57 prosenttia eli yli 200.000 suomalaista. Heistä
– 82.000 henkilöä on työkyvyttömyyseläkkeellä.
– 56.000 henkilöä on varsinaisella vanhuuseläkkeellä.
– 50.000 henkilöä on työttömyyseläkkeellä.

Lähteet: The 2009 Ageing Report (EU), Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2007 (ETK)

Teksti: Paula Larjo

– Ihmiset saattavat mieltää, että heidän työkykynsä ja tehokkuutensa kyseenalaistetaan. Ikään kuin ikä tekisi heistä erityistä tukea tarvitsevan työntekijän, tutkija Anna Pärnänen kertoo.

Ikääntyneet kokevat ristiriitaa myös työssä pysymisen ja eläkkeelle jäämisen välillä.

– Moni miettii, onko moraalisesti oikein, että he pysyvät työssä pitkään. Haluaisivatko nuoremmat heidät jo työpaikalta pois?

Anna Pärnänen tutki kolmen julkisen ja seitsemän yksityisen sektorin työpaikan ikäpolitiikoita 2000-luvun alussa. Hänen väitöskirjansa työpaikkojen ikäpolitiikasta valmistuu tänä syksynä.

Yrityksen etu ratkaisee

Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa työpaikoissa ikäpolitiikan sanelivat työpaikan strategiset edut.

– Julkisella sektorilla arvostettiin ikääntyneitä työntekijöitä ja kannustettiin pitkään työuraan. Suuri osa työntekijöistä oli ikääntyneitä, ja he olivat tärkeä työvoimaresurssi työnantajille, Anna Pärnänen sanoo.

– Myös teollisuusyrityksissä oli havahduttu arvostamaan ikääntyneempiä ja kokeneempia työntekijöitä. Viime laman aikana alalla käytettiin työeläke-reittiä irtisanomisen välineenä ja menetettiin paljon tarpeellista osaamista.

Tutkitut yritykset eivät kuitenkaan halunneet palkata ikääntyneitä vaan valitsivat mielummin nuorempia työntekijöitä. Ainostaan yhdessä yrityksessä eli vaatekaupassa oli innokkuutta palkata ikääntyneempiä työntekijöitä.

– Tämä siksi, että myös sen asiakaskunta oli ikääntynyttä.

Pärnäsen mukaan työpaikkojen haasteena on toteuttaa ikäpolitiikkaa tavalla, joka ei leimaa mitään työntekijäryhmää.

– Olisi tärkeää luoda sellaista ilmapiiriä, että ikääntyneillä on moraalinen oikeus pysyä töissä, jos he niin haluavat.

Teksti: Paula Larjo